Pintalaskimoiden vajaatoiminnan esiintyvyys länsimaisessa aikuisväestössä on keskimäärin 30-40 prosenttia. Lieviä paikallisia muutoksia, joissa vajaatoimintaa ei todeta pinnallisissa päärungoissa tai niiden sivuhaaroissa, voidaan todeta jopa 80 %:lla ihmisistä. Noin kuudesosalla suonikohjupotilaista ilmenee komplisoitumisen merkkejä, kuten pinnallisia laskimotulehduksia, ihomuutoksia tai säärihaavoja. Alaraajan laskimoiden vajaatoiminta johtaa laskimopaineen kohoamiseen. Perussyy on lähes aina painovoiman aiheuttama takaisinvirtaus vioittuneessa laskimoissa. Laskimoiden primaarissa vajaatoiminnassa läppä alkaa vuotaa tuntemattomasta syystä. Ilmeisesti suoni laajenee ensin, jolloin läppärengas venyttyy ja läppäpurjeet eivät enää kunnolla sulkeudu. Tauti alkaa usein pintalaskimoista, koska niillä on vain minimaalinen ulkoinen tuki. Laskimoiden vajaatoiminnan ylivoimaisesti yleisin syy on pinnallisten päärunkojen vajaatoiminta.

Laskimoiden vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita on siis paljon sisältäen hyvin eritasoisia tilanteita. Kolme keskeisintä hoidon perustetta ovat kosmeettinen haitta, oireiden lievittäminen ja komplisoituneen taudin hoito. Laskimoiden vajaatoiminnan kirurginen hoito kohdistetaan löydösten ja kaikututkimusdiagnostiikan perusteella vajaatoimintaisiin laskimoihin. Pinnallisten päärunkojen vajaatoiminta hoidetaan nyhtäisemällä sairas runko pois. Sairaat sivuhaarat poistetaan tavallisesti pistoavauksista ns. laskimokoukkuja käyttäen. Laskimoleikkaus edellyttää nukutusta tai selkäpuudutusta ja se tehdään useimmiten päiväkirurgisesti. Leikkauksen jälkeen sairauslomaa tarvitaan yleensä 1-3 viikkoa ja jälkihoidossa käytetään 2-4 viikon ajan lääkinnällistä sukkaa tai sidosta. Kirurgisen hoidon komplikaatioina voi olla hermovaurio, tulehdus tai verenpurkaumat.

Sairaiden laskimoiden tuhoamiseen - mutta ei poistamiseen – perustuvat, kaikuohjausta hyödyntävät tekniikat ovat nykypäivänä horjuttaneet perinteisen laskimokirurgian asemaa pintalaskimovikojen hoidossa. Tällaisia uusia laskimosisäisiä hoitoja ovat vaahtokovetushoito, laser sekä radiotaajuushoito. Näitä uusia tekniikoita voidaan käyttää yhdessä tai erikseen ja tarpeen mukaan yhdistettynä paikalliseen kirurgiaankin. Näistä uusista tekniikoista on tällä hetkellä ylivoimaisesti laajimmalle levinnyt vaahtokovetushoito.

Suonikohjujen vaahtokovetushoito

Suonikohjujen kovetushoitoa (skleroterapiaa) on tehty jo 150 vuoden ajan. Kaikuohjaus liitettiin kovetushoitoon 1990 – luvun alussa, ja nykyinen kaikuohjauksessa tehtävä vaahtokovetushoito yhdistettynä puristesukka/ -sidoshoitoon sai alkunsa vuonna 1997. Laskimoiden vajaatoimintaa selvitettäessä raajan laskimopuuston rakenne selvitetään kaikututkimuksella ja laskimoiden virtaussuunta selvitetään kaksoisdopplerkaikukuvauksella. Vaahtohoitoa annettaessa ovat edellä mainitut tutkimukset täsmähoidon perusedellytys, koska silloin voidaan vaahto ruiskuttaa oikeisiin suoniin ja seurata sen vaikutusta ja leviämistä. Mikrovaahtokovetin valmistetaan juuri ennen ruiskutusta sekoittamalla kovetin ja ilma keskenään. Vaahdottaminen lisää sekä tehoa että vähentää tarvittavan kovettimen määrää. Laskimoon ruiskutettuna vaahdotettu kovetin aiheuttaa suoneen voimakkaan supistuksen ja tuhoaa laskimon sisäpinnan sitoutumalla verisuonen seinämän valkuaisiin. Seurauksena on kemiallinen tulehdus, mikä arpeutumisen kautta johtaa suonen tuhoutumiseen. Vaahtoskleroterapian käyttöaiheet ovat samat kuin kirurgisen hoidon. Vasta-aiheita hoidolle ovat verenhyytymishäiriöt, valtimoperäiset alaraajaverenkiertohäiriöt, kyvyttömyys pitää hoitosukkaa, vaikea liikalihavuus, hyvin suuret hoidettavat suonet sekä allergia kovettimelle.

Vaahtokovetushoito on hyvin siedetty ja vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia (0.3 – 2.5 %). Tällaisia vakavia sivuvaikutuksia ovat syvät laskimotukokset, ohimenevä näköhäiriö, tuntohermon häiriö sekä keuhkoveritulppa. Lieviä komplikaatioita ovat ohimenevä ihon tummuminen (20-30 %) sekä hoidetun suonen tukkotulehdus. Lisäksi migreeniä, hiussuonilaajentumaa, rintatuntemuksia ja kuivaa yskää on raportoitu. Kaikuohjauksessa tehtävään vaahtoskleroterapiaan tarvitaan tarpeen mukaan 1-3 ruiskutuskertaa. Toimenpide voidaan tehdä vastaanotolla. Toimenpiteen välitön onnistumisprosentti on noin 90 %, uusiutumista tapahtuu 20-33 %:lla hoidetuista. Toimenpiteen jälkeen jalkaan asetetaan puristava sidos tai lääkinnällinen hoitosukka, jota käytetään noin kahden viikon ajan. Sairauslomaa ei toimenpiteen jälkeen yleensä tarvita.