Pikkulapsista 3-4 %:lla on lehmänmaitoallergia. Lehmänmaitoallergialla tarkoitetaan herkistymistä lehmänmaidonvalkuaiselle. Maitosokerin sietämättömyys (=laktoosi-intoleranssi) ei ole allergiaa,vaan perimästä johtuva laktoosin huono hajoaminen suolistossa . Laktoosi-intoleranssi ilmenee yleensä vasta hieman myöhemmin ( 4 -vuotiaasta alkaen ), kun maitosokeria pilkkovan entsyymin määrä suolistossa iän myötä vähenee. Äidinmaidon sokerina on laktoosi,joten vauvat ja pikkulapset omaavat kyllä sitä hajottavaa entsyymiä. Isompana maidon merkitys ruokavaliossa ei ole enää ratkaiseva ja sen takia osalla meistä tuota entsyymiä ei sitten enää ole paljoakaan. Pikkulapsella siis maidosta tulevat oireet ovat yleensä allergiapohjalla. Näin ollen haluttaessa muuttaa maitovalmistetta kokeiluna oireiden poistoksi tarvitaan maitovalmiste,jossa on puututtu lehmänmaidonvalkuaisaineisiin. Pikkulasten ruoka-allergia kohdistuu yleensä perusruoka-aineisiin eli lehmänmaitoon, kotimaisiin viljoihin, kananmunaan ,kalaan jne. Toisaalta mille tahansa ruoka-aineelle voi allergistua.

Ruoka-allergian syntyä ei tarkkaan tiedetä. Joka tapauksessa allerginen perimä suvusta on selkeä riskitekijä. Nykyään tutkitaan paljon suolen puolustusmekanismeja, koska suolen pitäisi normaalisti tunnistaa syöty ruoka-aine ravinnoksi, eikä kuvitella, että se on jotakin vaarallista ,jota vastaan tarvitsee puolustautua nopealla tulehdusreaktiolla. Tässä tunnistamisessa ilmeisesti mennään metsään lapsen varhaisvaiheessa suolen limakalvolla. Niin sanotussa "hygieniahypoteesissa" ajatellaan,että vauvaikäisen suolisto tarvitsee tarpeeksi mikrobeja ympäristöstä,jotta se kypsyy terveeksi, eikä tule allergiseksi. Tämä ajatus on alkujaan syntynyt siitä huomiosta, että niissä maissa joissa on korkeampi elintaso (= hygieenisempää) on enemmän allergioita kuin matalan elintason maissa. Itse asiassa käytämme samantyyppisiä IgE- vasta-aineita loisia ja alkueläimiä vastaan kuin mitä syntyy allergiassa ylimäärin. Ehkä näitä IgE-vasta-aineita pitäisi siis syntyä tarpeeksi loisille ym. pöpöille,jottei niitä riittäisi allergian synnyttämiseen.

Ruoka-allergian oireet ovat yleensä iho ja/tai suolisto-oireita. Joskus limakalvo ja hengitystieoireita ja joskus epämääräisiä yleisoireita,kuten huonoa olo, (yö-) levottomuutta, kutinaa ym. Atooppistyyppinen maitorupi-ihottuma on tavallisin iho-oire.On kuitenkin syytä muistaa etteivät kaikki lapset, joilla on atooppinen ihottuma ole allergisia,joskin allergiariski on tällöin selvästi kasvanut. Nokkosrokko tyyppinen ihottuma on myös tavallinen ja myös voimakkaampi allergiaoire. Hengitysteiden turpoaminen ja astmakohtaukset ruoka-aineista ovat onneksi harvinaisempia, eivätkä ne yleensä ilmene ilman laajoja samanaikaisia iho-oireita. Kaikkein pelätyin on tietysti voimakkaaseen allergiaan liittyvä mahdollinen anafylaktinen sokki, jossa siis allergiareaktiona verenpaine laskee ja verenkierto ilman hoitoa pysähtyy laaja-alaisen ihon ja yleensä myös hengitysteiden turpoamisen kera. Suolisto-oireista tavallisia ovat ripuli ja ilmavaivat, vatsakivut, runsas pulauttelu ja oksennukset, joskus myös ummetus. Etenkin leikki-ikäisen ummetuksen yhteydessä kannattaa tutkia myös maitoallergia mahdollisuus.

Ruoka-allergian tutkimusmenetelminä käytetään iho-pistokokeita ja IgE-tyypin verivasta-aineiden määrittämistä kyseisille ruoka-ainelle sekä kaikkein tärkeinpänä eliminaatio-altistus testiä. Viimeksi mainittu on yksinkertaisesti epäillyn ruoka-aineen poisto ruokavaliosta kokeeksi ja sen jälkeen uudestaan sen kokeilu .Eliminaatio-altistuskokeessa pitäisi nähdä oireiden lievitys poiston aikana ja kokeilusta tulevat oireet. Allergia on viime kädessä aina käytännön oireilu eikä veri- tai ihopistokokeen tulos aina kerro totuutta. Allergiatestit yleensä kulkevat vauvaikäisenä hieman jälkijunassa eli tulevat positiivisiksi pienellä viiveellä. Samoin ne usein laskevat viivellä. Sietokykyä ruoka-aineelle ei voi siten päätellä yleensä pelkästä allergiatestistä. Joskin vauvaikäisellä positiivinen allergiatestitulos useimmiten merkitsee allergiaa.Lisäksi voimakkaasti positiiviset testitulokset merkitsevät yleensä allergiaa ja yleensä myös voimakkaampaa reagointitapaa. Käytännössä maitoallergian kohdalla KELA hyväksyy erityismaidonvastikkeen erityiskorvattavuuden, jos alle 1 -vuotiaalla on allergiatesteissä nähtävissä maidolle herkistyminen = positiivinen testitulos) ja lehmänmaidonvastikeen poisto (tai äidin maidonpoisto omasta ruokavaliostaan) ruokavaliosta on lievittänyt oireet. Jos edellä olevat ehdot eivät täyty niin tarvitaan eliminaatio-altistustesti. Eliminaatio-altistustestit tehdään tällöin sairaalapoliklinikalla, yleensä päiväsairaalakäyntinä.

Kun allergia on todettu, niin sen jälkeen mennään poistamaan ko. ruoka-aine ruokavaliosta. Ruoka-aineen poisto on aina määräaikainen , esimerkiksi puoleksi vuodeksi,joskus pidemmäksi aikaa. Jos ruoka-allergian oireet eivät ole voimakkaita tai vakavia, niin nykyään hoito-ohjeena on antaa pientä siedätystä ( miniannos tai ko. ruoka-ainetta vähän sisältävää muuta ruokaa) ko. ruoka-aineelle esimerkiksi 1-2 kertaa kk.ssa. Jos oireet ovat olleet vakavia, niin silloin ei tietysti lipsuta ruokavaliossa,vaan allergiatestejä seurataan hoitavan lääkärin toimesta ja kun ne laskevat niin tehdään altistuskokeilu sairaalassa. Lehmänmaitoallergiassa suositetaan että 2-vuoteen saakka käytössä olisi korvaavana valmisteena apteekkivalmisteet. Yli ½-vuotiaalla ensimmäinen maitovaihtoehto on soijamaito. Jos soijamaito ei käy tai vauva on alle ½v niin valmisteena käytetään ns. hydrolysoitua eli digeroitua lehmänmaitoperäistä vastiketta. Näissä valkuaisainemolekyylit ( ovat isoja ja koostuvat aminohappomolekyyliketjuista) ovat pilkottu pieniksi pätkiksi eli peptideiksi. Tästä johtuen näitten maitovalmisteiden nimissä usein on sana "peptidi". Jos kumpikaan yllä mainituista maitovalmistetyypeistä ei käy niin sitten käytetään aminohappopohjaisia vastikkeita,joissa ei ole enää ollenkaan valkuaisaineita, vaan ne ovat täysin pilkottu valmiiksi aminohapoiksi,jotka suoli imeyttää sellaisenaan . Aminohappopohjainen valmiste valmistetaan erikseen,eikä niitä aleta tekemään tavallisesta vastiketta käsittelemällä. Tästä johtuen niitten hinta on korkea. Tutkijoiden mukaan n 2% maitoallergisista lapsista tarvitsee aminohappopohjaisen vastikkeen. KELA erityiskorvaa(n.74%) nämä erityisvastikkeet siis yleensä 2.n vuoden ikään saakka. Tosin aminohappopohjaisen vastikkeen korvattavuus edellyttää näyttöä soija-allergiasta sekä hydrolysoidun vastikkeen sopimattomuudesta myös.
80% maitoallergisista lapsista on parantunut 4 :ään ikävuoteen mennessä ja 93% 10:een ikävuoteen mennessä. Ruoka-allergia voi siis jäädä haitaksi aikuisuuteen saakka lapsuudesta.Viljojen osalta allergiaa nähdään kaikille viljoille, mutta kotimaisille viljoille nähdään enemmän herkistymistä kuin harvinaisimmille viljoille. Vehnälle,ohralle ja rukiille herkistyminen on tavallisempaa kuin kauralle herkistyminen. Vilja-allergisen ruokavalio saattaa olla hyvin saman- tapainen kuin keliakiassa. Silti vilja-allergia on ihan eri sairaus kuin keliakia. Keliakiassa viljoista vehnän,ohran ja rukiin tietyt valkuaisaineet (gluteiinit) aiheuttavat pohjukaissuolen suolinukan tuhoutumisen , eikä mekanismi ole allergisella pohjalla. Keliakiassa ruokavalio on elinikäinen.

Mille tahansa ruoka-aineelle voi periaattessa allergistua. Käytännössä pikkulapsena allergistutaan usein perusruoka-ainelle. Leikki - ja kouluikäisillä nähdään usein ruoka-allergiaa sitruksille, tomaatille ym ruoka-ainelle . Osin oireilua selittää joidenkin lasten herkistyminen siitepölyille . Osa siitepöyallergisista ns. ristireagoi tietyille ruoka-aineille . Tavallisin on koivuallergiaan liittyvä ristireagointi tuoreille omenan sukuisille hedelmille ja juureksille, kuten porkkanalle, sellerille, lantulle,nauriille ja myös raàlle perunalle. Myös mansikka,kiivi ja pähkinäkuuluvat tähän ryhmään.

Perusperiaatteena ruoka-allergiassa on välttää niitä ruoka-aineita joista tulee oireita. Tämän pitäisi olla aina määräaikaista ja aina välillä tulisi tilanne tarkistaa kokeilulla,tai jos ruuasta on tullut voimakkaita oireita, allergiatesteillä. Siedätystä suositaan jollei ole vakavan reaktion mahdollisuutta, jolloin ei tietysti lipsuta. Tietenkään lasta ei saa "siedätyksellä" pitää jatkuvasti oireisena. Ruoka-allergia on suolen sairaus ja se voi vaikuttaa kasvuun, joten kasvun ja kehityksen seuranta on tärkeää. Ns. allergiadieettejä joissa ruoka-aineita pidetään "varmuuden vuoksi" poissa laajasti ei nykyään suosita vaan niitä ruoka-aineita vältetään, joista oireita on havaittu. Joskin poikkeuksia joskus on, etenkin niillä lapsilla joilla on ollut vakava allerginen reaktio.

29.08.2008
Timo Sillanpää
Lastentautien erikoislääkäri